En uskonut koskaan puhuvani teille tästä aiheesta, mutta jotenkin tuntuu että tämä on tärkeää. Haluan että ihmiset oikeasti ymmärtäisivät vielä joku päivä.
Hyvin usein kuulee puhuttavan että itsemurha on itsekäs teko, koska se satuttaa niin paljon omaisia tms tai että itsemurha on pelkurimaista, kun ei pysty kohtaamaan ongelmiaan. En itse ole koskaan ajatellut noin ja sattuu kuulla, että toiset edes kehtaavat ajatella niin.
Kun on kyse vanhoista ihmisistä, jotka kuolivat sanotaan että oli toisaalta parempi että tämä kuoli, koska muuten tämä olisi joutunut elämään lähes jatkuvissa kivuissa tai vuoteen omana tai jotain muuta sellaista. Ei kukaan ajattele vanhojen ihmisten kohdalla että tämä ei saisi kuolla vain koska itselle jää niin paha olo siitä.
Itsemurhaa harkitseva ihminen näkee elämänsä arvottomana, kivun ja tuskan ympäröimänä, eikä näe enää mitään syytä elää elämää, joka on yhtä sotaa. Hän on kuin tuo väsynyt vanhus, joka odottaa jo pitkän ja raskaan elämän jälkeen pääsevänsä lepoon, mutta häneltä kielletään se. Hänelle paasataan siitä miten hän ei saa tehdä sitä, koska muut jäisivät kärsimään niin pahasti. Sanoisitko sinä omalle vanhalle äidillesi niin, että tämän on pakko jatkaa elämää vain sinun tähden? Eikö se tee sinusta itsekkään, ei äidistäsi?
En kuitenkaan sano, että itsemurhat olisivat hyvä asia tai edes hyväksyttäviä. En halua kenellekkään sellaista kohtaloa, mutta toisaalta ymmärrän heitä. Heidän elämänsä tuntuu pitkältä, vaikka se olisikin ollut kovin lyhyt. He tuntevat jo antaneensa kaikkensa, etteivät enää muuhun pysty. Eivät ihmiset jaksa loputtomiin.
Ihmisten jotka eivät ole koskaan kärsineet mielenterveysongelmista, eivät luultavasti koskaan tule ymmärtämään miltä tuntuu taistella joka ikinen päivä omaa itseä vastaan. Ihmiset jotka eivät ole koskaan joutuneet kiusaamisen, hyväksi käytön tai muiden vastaavien uhreiksi eivät luultavasti koskaan tule ymmärtämään miltä tuntuu kantaa sellaista taakkaa mukanaan joka päivä. Ihmiset joiden elämä ei ole viinan ja huumausaineiden täyttämä eivät voi koskaan tietää miltä tuntuu olla niin pohjalla. Ihmisten jotka ovat tietämättömiä siitä kaikesta mitä nämä ihmiset kantavat sisällään ovat itsekäitä. Ihmiset jotka ajavat toiset ihmiset sellaiseen epätoivoon, että he ajattelevat kuoleman olevan ainoa ratkaisu, ovat itsekäitä.
Itsemurha ei ole itsekäs teko.
Haluan sanoa vain, että ennenmin kuin alatte syyttää itsemurhan tehneitä itsekäiksi, katsotte hetken itseänne peilistä.
Ehkä se joka on itsekäs oletkin sinä itse. Miksi haluat pakottaa jonkun jatkamaan elämäänsä, vaikka tämä on selvästi aivan loppu? Oletko sinä voinut joskus olla osallisena johonkin, joka on voinut suistaa jonkun toisen ihmisen elämän pois raiteiltaan? Oletko sinä muistanut opettaa lapsesi kunnolla, jotta he eivät koskaan kiusaisi toisia? Mikset antanut rahaa siihen psykiatrisen sairaalan varainkeruuseen? Hylkäsitkö parhaan ystäväsi tai sukulaisesi, kun tätä kiusattiin koulussa, jottei sinua kiusattaisi? Huutaisitko ja haukkuisitko lastasi, jos tämä paljastuisi homoksi tai transgenderiksi?
Tätä kysymysten listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta ehkä tärkeinmät kaikista on;
Onko sinun elämäsi muka ollut niin täydellistä ettet koskaan ole ajatellut sen päättämistä?
Tarkastelkaa kaikki omaa elämäänne ja miettikää mitkä asiat ovat saaneet teidät voimaan huonosti. Pyrkikää itse välttämään samoja virheitä, jottette aiheuttaisi toisille samanlaista oloa kuin mikä sulla itselläsi on ollut. Opettakaa ja jakakaa tietoa muille; ystäville, sukulaisille ja varsinkin omille lapsillenne.
Voisin nimittäin vaikka vannoa, että jos ihmiset kohtelisivat toisiaan paremmin voisi jopa kolmas osa itsemurhista jäädä tekemättä.
Kuitenkin valitettavasti se on jokaisen ihmisen oma päätös tappaako itsensä vai ei. Me emme voi sitä kieltää keneltäkään, mutta me voimme vaikuttaa siihen kuinka moni ihminen tulee tuntemaan tarvetta tappaa itsensä.
Säkin voit pelastaa ihmishengen.
xoxo Homopingviini
