Summertime

Paljon onnea kaikille valmistuneille ja hyvää kesää!

Aurora - Se soi

On aika hieno fiilis, kun oikeasti on ensimmäinen lukiovuosi suoritettu kunnialla läpi. Voin sanoa oikeasti olevani ylpeä itsestäni, vaikkeivat numeroni mitään maailman parhaita olekkaan. Keskiarvo valitettavasti vain 6.7, mutta en siitä lannistu. Mulla on vielä paljon aikaa korottaa ja toivoin ensi vuoden menevän paljon paremmin. 

Loppuarvosanat;

Englanti 7 

Lyhyt matematiikka 6

Fysiikka 6

Uskonto 5 (älkää kysykö)

Filosofia 7

Historia 7

Musiikki 9

Tietotekniikka S

Suoritettuja kursseja tällä hetkellä vain 11,5. 

Koekeita vaille suoritettuja kursseja 3. 

Itsenäisiä kesäkursseja 2. 

Ensi vuonna olisi tarkoitus suorittaa ainakin 21 kurssia, ihanne olisi mulle 24/25.

Nyt kuitenkin riittää koulusta puhe! Kesäloma on virallisesti ja on aika rentoutua, jotta jaksetaan sitten taas syksyllä. Mulla on valitettavasti ainakin ensi viikolle melkein joka päivälle jotain tekemistä, mutta kai tämä kuuluu jollain tapaa "aikuistumiseen" tms. Maanantaina tukihenkilön luokse, tiistaina koe (...), keskiviikkona sossuun ja sen jälkeen rakkaan ystäväni Epputhefabulousin, tai tuttavallisemmin Ennin luokse yöksi ja perjantaina labraan, sekä terapiaan. En ole koskaan käynyt Ennin luona (ellei ulkopihaa lasketa), joten olen hyvin tyytyväinen ja iloinen saadessani siihen mahdollisuuden (haluan päästä silittelemään lehmiä!)

Nyt on mun kuitenkin aika sulkea suuni ja näihin kesäisiin kuviin ja tunnelmiin lopetan tän postauksen~

xoxo Homopingviini

Life is better with a pet

Tää on varmaan jo kolmas kerta vajaan viikon sisään, kun oon aloittanut kirjoittamaan tänne tekstiä. Bloggaamishimo on suuri, mutta kaikki aiheet on tuntuneet taas vaihteeksi aivan pystyynkuolleilta. En kuitenkaan uskalla jättää tätä blogia kovinkaan pitkäksi aikaa päivittämättä, kun pelkään että sitten oikeasti unohdan tämänkin olemassa olon (vaikea toisaalta uskoa, kun koneella ollessani 75% ajasta menee bloggeriin). 

Mä oon ehkä kerran maininnut, että meidän perheellä on kaksi lemmikkiä, mutta mitään sen suurempaa en ole tainnut eläimistä puhua? Nyt ajattelin kuitenkin korjata asiaa, kun lemmikit on aika suuri osa mun elämää. Meillä on ollut lemmikki niin kauan, kun vain muistan (- ehkä vuosi tai kaksi, kun eräs koiristamme kuoli), enkä osaisi kuvitella eläväni ilman eläinystävää. Rakastan eläimiä. 

Meillä on tällä hetkellä siis koira ja hamsteri. Tänään puhun luultavasti koirastamme enemmän, koska se on ollut pidempään ja siitä on enemmän sanottavaa. 

Koiramme on sekarotuinen, syksyllä yhdeksän täyttävä, uros, nimeltään Oskari tai tuttavammin Osku. Oskari tuli meille 17.1.06 vuosi tai kaksi edellisen koiramme lopettamisesta. Se ostettiin alle puolen vuoden ikäisenä vanhalta pariskunnalta, joka ei enää syystä tai toisesta voinut pitää koiraa. Hinta oli halpa ja isännän huutaessa ilmeisesti hieman kännipäissään olohuoneesta uhkauksia koiran tappamisesta ellemme ottaisi sitä oli aika selkeää, että koira tulisi meille. 

Ensimmäisestä päivästä Oskarin kanssa mulle on jäänyt selkeinpänä mieleen lumileikit pihalla. Olin istumassa hangessa, jotain varmasti todella järkevää rakentelemassa, kun enemmän innoissaan kuin älyissään oleva koira hyppäsi selkääni nylkyttämään :D

Ensimmäinen ilta meillä.

Oli hieman harmillista, kun koiraa ei selvästikkään oltu osattu kouluttaa oikein mitenkään, joten me saimme sen kontallemme. Koiran koulutus pitäisi kuitenkin aloittaa jo hyvissä ajoin ja meidän aloittaessa myöhässä se teki siitä myös haasteellisempaa. Jostain syystä koira myös kammosi aivan kamalasti kynsien leikkausta ja alkuaikoina tarvittiin kaksi ihmistä, jotta se homma saatiin hoidettua. Mä itse en uskalla vieläkään leikata niitä itse. Hyppiminen ihmisiä vasten oli myös suuri ongelma, koska osa kavereistani pelkäsi Oskaria, vaikkei se koskaan mitään pahaa tarkoittanut. Se oli vain enemmän innoissaan kuin älyissään. Vetämisestä hihnassa en sitten edes halua puhua. Ugh.

Kuitenkin kaikista "vioistaan" huolimatta Oskari on hyvin hyvä sydämminen koira, eikä ole koskaan ollut äkäisen luontoinen (paitsi nuohooja, sen se varmaan raatelisi jos pystyisi, en tiedä miksi). Virtaa on aina ollut aivan kamalasti ja intoa tehdä kaikenlaista. Rapsutuksia se rakastaa ja osaa aina olla kinuamassa lisää ja lisää. 

Tuuletus pelaa 5/5

Nyt herran tosiaan täyttäessä jo yhdeksän syksyllä huomaa kyllä menon hidastuneen. Kuitenkin voin mennä takaamaan, että jos et jo tietäisi minkä ikäinen koiramme on ja näkisit millaista laukkaa se vetää et uskoisi kyseessä olevan jo kohta seniori koira. 

Oskari rakasti isäpuoleni varpaiden nuolemista nuorempana.

Emme juurikaan ole opettaneet Oskarille mitään ihmeellistä, mutta kökötys on sen bravuuri. Kun kököttää saa herkkupalan. Nykyään ei kuitenkaan lonkat enää meinaa herralla kestää, joten se ei voi kököttää kovinkaan pitkään.

Hamsterimme Milli taasen on varsin tuore tapaus. 

Se haettiin meille 5.9.14 ja se oli silloin jo vuoden ikäinen ja saanut juuri vähän aikaa sitten yhden poikueen. Ensin meidän oli tarkoitus ottaa poikainen tästä Millin poikueesta, mutta kävi niin, että omistajat olivat säästäneet kaksi poikasta (jotka oli varattu netin kautta), loput vieneet eläinkauppaan myyntiin ja sitten toinen poikasista tappoi sen meidän poikasen. Kuitenkin omistaja oli hyväsydämminen ja myi meille poikasen sijasta itse emon c:

Kuva on hieman huono, mutta parempaa en nyt tähän hätään saa .D
Käykää kattomassa mun instasta.

Milli ei kerennyt olla meillä kuin päivän tai kaksi, kun se karkasi häkistään jo ensimmäisen kerran. En ollut silloin itse kotona, eikä kukaan muu kiinnitä siihen yhtä paljon huomiota kuin mä, joten se kerkesi olla tutkimusmatkalla meidän talossa kokonaisen päivän ennen kuin isäpuoleni noteerasi koiramme oudon käyttäytymisen ja Millin häkin tyhjyyden. Aika urpoja mun mielestä, kun eivät aikaisemmin tajunneet.Tämän tapauksen jälkeen Milli on päässyt karkuun ehkä kerran tai kaksi, mutta aina se on saatu nopeasti takaisin häkkiinsä.

Voin sanoa, että meidän pikkuisella on harvinaisen luksus oltavat, kun sille hommattiin pian sen saapumisen jälkeen suuri kanin häkki asutettavaksi aivan yksin. Ajattelin että se on ihan hyvä idea hommata uusi häkki, kun aikaisempi häkki (nykyinen varahäkki) oli pieni normaalikokoiselle hamsterille (edesmenneen kääpiöhamsterimme peruja), mutta järkytyin kun äiti kertoi ostaneensa kanin häkin. Kuitenkin Milli on sen verran touhukas tapaus, niin on vain parempi että sillä on paljon reviiriä ja enemmän tekemistä (tosin niin on myös enemmän siivoustakin..).

Pääpointtini on kuitenkin, että mä rakastan meidän lemmikkejä, enkä koskaan vois olla elämättä ilman sellaista (ehkä pakon edessä vuoden tms, mut sekin olisi jo kidutusta). Eläin on ihmisen paras kaveri. Ei vaan koira, vaan yleisesti, kenellä mikäkin eläin nyt on sydämmen valloittanut.

Tuleivaisuudessa sitten joskus mun haaveena olisi omistaa collie ja sen lisäksi vielä joku muukin eläin. Collie on ollut mulla aina nro. 1 koirarotu, koska aikaisempi koiramme ennen Oskaria oli maailman ihanin collie. Se joku muu eläin/eläimet voisi olla esim. siili, kilpikonna, kissa tai pupu. Olen mä marsuakin miettinyt, mutta katsotaan nyt.

Omistatteko te lemmikkejä? Millaisia? Mitkä on teidän lempieläimet?

xoxo Homopingviini

StuDYING

Mä oon tässä miettinyt päätäni puhki, että mistä kirjoittaisin, kun ei taas oo päässä mitään fiksua. Tähän aikaan vuodesta varmaan aika moni puhuisi jotain Euroviisuista (seuraan kyseistä kisaa tässä puolella silmällä), mutta mua ei innosta kyseinen kisa niin paljon, että jaksaisin vaivautua. On hyviä biisejä ja noin, mutta niin.. Bleh :D

Koeviikko alkoi itselläni hyvin rennosti, kun kaikki kokeet on vasta ensi viikon puolella, eli olen saanut olla rennosti. Heh. Olen ollut aina hirveän laiska lukemaan kokeisiin, mikä tietysti näkyy aina välistä ihan kunnolla, mutta varmaan nyt ollessani jo lukiolainen pitäisi alkaa ryhdistäytyä. Tai niin ainakin kaikki muut ajattelee. Mun asenne on aikapitkälti opiskelun kannalta sellainen, että mä panostan niihin aineisiin, jotka koen ja tiedän itselleni tarpeellisiksi ja muilla ei ole niin väliä, kunhan läpi saan. Sanokaa laiskaksi ihan rauhassa. 

Muutenkin kun olen ollut aina vain keskiverto-oppilas, enkä ole koskaan mihinkään muuhunkaan edes tähdännyt olen tyytyväinen jos saan seiskoja kokeista suurimman osan. Tietenkin kasit ja ysit on aina suuri plussa ja tuntuu mukavalta, mutta tuntuu että seiska kuvaa mua kaikista parhaiten opiskelijana, ehkä myös jopa ihmisenä. 

Olen jo yrittänyt varautua henkisesti sukulaisilta tuleviin valituksiin, kun keskiarvoni on laskenut sitten yläasteen ja kuinka pitäisi panostaa kouluun enenmän. Blaa blaa. Helppo on sellaisten ihmisten huudella, jotka eivät edes ole käyneet lukiota (98% meidän suvusta ei ole). Muutenkin tämä on vasta ensimmäinen neljästä lukiovuodesta, joten lopputulosta on vielä hyvin vaikea ennustaa. Eikö tärkein ole muutenkin se että olen itse tyytyväinen? Mielestäni kyllä. Tässä on myös kyse kuitenkin mielenterveydestäni ja varsinkin nyt, kun vointini tuntuu olevan laskussa, valitsen mielummin järjissä pysymisen kuin totaalisen romahtamisen niinkin urpon syyn kuin koulustressin takia. Yksi yliannostus riittää mulle kiitos.

Kuitenkin....

Onnea kaikille kokeisiin!

  Vielä pari jäljellä ja sitten päästään lomailemaan~ 

(Enkä sano tätä vain lukiolaisille, vaan yleisesti kaikille opiskelijoille!)

xoxo Homopingviini

You're such attention whore!

Heippa kaikille!

Mä oon tässä vähän aikaa miettinyt yhtä asiaa ja halunnut oikeasti repiä hiuksiani päästäni, koska ärsyttää niin sairaasti. Kun selailee nettiä/muuta sosiaalista mediaa ei voi olla huomaamatta sellaisia negatiivisia kommentteja ja kirjoituksia, joissa selitetään/valitetaan kuinka joku ihminen on hirveä huomiohuora kirjoittaessaan netissä niin tai näin tai laittaessaan nettiin jonkun tietynlaisen kuvan. 

Se on aivan helvetin typerää! Ihan oikeasti. Koko sosiaalinen mediahan perustuu asioiden jakamiseen toisille ihmisille, eikä sitä olisi edes olemassa elleivät ihmiset olisi aivan helvetin uteliaita ja halukkaita tunkemaan nokkaansa jokaiseen asiaan.

On siis aivan turhaa mennä sanomaan vaikka ig.ssä jollekin tyypille että tämä on huomiohuora, koska niin olet sinä itsekin. Vaikka se sinun rakas ig/tumblr/twitter-tilisi olisi kuinka olemassa vain sinua varten ja vain sinun omia mielipiteitäsi varten, kun olet päättänyt ne sosiaalisessa mediassa julkaista osa sinusta haluaa saada huomiota ja haluaa ihmisten näkevän kuvasi/kirjoituksesi. 

Minäkin olen siis huomiohuora, koska kirjoitan tätä blogia. Olen huomiohuora, koska jaan mielipiteitäni ja tuntojani täällä, twitterissä, facebookissa ja kuvien muodossa ig.ssä, sekä tumblerissa. Kuitenkaan en ole sen pahempi ihminen kuin te muutkaan, koska kaikki jotka käyttävät sosiaalista mediaa ovat myös huomiohuoria. Kaikki te ihmiset, jotka julkaisette omia kuvianne, omia kirjoituksianne, omia mielipiteitänne, te kaikki olette huomiohuoria. 

Ollaan siis huomiohuoria kaikki yhdessä.

xoxo Homopingviini

Silmät sydämeeni

Omistan tän postauksen mun rakkaalle, Zetalle/Kuutille/Lakubonille, kuka nyt milläkin nimellä häntä haluaa kutsua eli jos ei hempeily kiinnosta niin en suosittele lukemaan ^^"

 Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun me päätettiin yrittää yhdessä.  Hitaasti, mutta varmasti, niin me sovittiin. Katsotaan rauhassa tuleeko tästä mitään vai ei ja nyt kun annat mulle hyvänyön suukon en voisi olla tyytyväisempi.

Kai oon jotain tehnyt oikein, kun sä vielä siinä oot

Tämän ruostuneen ankkurin ainoa toivo sä oot

Vedät mut pinnalle, riuhdot rannalle, uudestaan ja uudestaan

Kun sä vielä siinä oot kai jotain tehnyt oikein oon.

(Ruostunut Ankkuri - Antti Railio)

Meidän suhteen aikana on tapahtunut kaikenlaista, mutta koskaan me ei olla riidelty. Sanaharkkaa silloin tällöin, mutta sekin hyvin vähäistä. Ollaan kestetty yhdessä ihmisten ahdasmielisyys ja turvauduttu toisiimme tarpeen tullen. 

Mä en varmaan ole ollut mikään maailman paras tyttöystävä, kun otetaan huomioon masennus, itsetuhoisuus ja osastojaksot, mutta ehkä se että me yhä ollaan yhdessä kertoo siitä että tämä on oikein. Me ollaan oikein. Meidän rakkaus on oikein.

Mä rakastan sua.

Rakkaus on (rakkaus on)

Ikiaikainen ja suunnaton

Se on rajoittamaton, täysin viaton

Vaikka miten se kahlitaan

Rakkaus on (rakkaus on)

Vastasyntynyt ja suojaton

Se on rajoittamaton, täysin viaton

Vaikka miten se tuomitaan

Kävi miten kävi sinä tiedät jo sen

Kaikki eivät hyväksy, silti älä pysähdy

Sinulla on lupa olla onnellinen

Sydämesi on vielä joku päivä peloton.

Toivottavasti meillä tulee vielä olemaan monen monta yhteistä vuotta edessä~ 

xoxo Homopingviini

Tupakointi tappaa

En nyt edes tiedä mistä tää aihe tuli mulle mieleen, mutta jotain nyt tässä saarnaan tupakoinnista.

Hyvin monet mun sukulaiset ja läheiset polttaa tupakkaa, äiti mukaan lukien. Olen siis ollut passiivinen tupakoitsija lähes koko ikäni. Olen siis oppinut hyväksymään ihmiset, jotka tupakoivat, eikä se ole koskaan ollut mun mielestä mikään suuri synti mistä pitäisi jaksaa paasata

Totta kai mä ymmärrän, että tupakointi aiheuttaa syöpää, keuhkoahtauma tautia, vanhentaa ihoa, kellastaa hampaita ja laadidaadidaa... Kaikkea muuta paskaa, mutta niin auheuttaa moni muukin. Esimerkiksi alkoholikin tappaa ja aiheuttaa väärin-/liikakäytettynä monenmoisia sairauksia ja ongelmia. Siltikään ihmiset eivät tunnu kiinnittävän siihen läheskään niin paljon huomiota kuin tupakointiin. 

Jos ihminen juo yhden tai kaksi olutta joka päivä, vaikka saunan jälkeen tai juo viiniä ruokajuomana niin se on ihan okei. Auta armias kuitenkin jos ihminen sattuu tupakoimaan kerran tai kaksi päivässä niin siitä nousee paljon herkemmin hirveä halo. En oikeasti ymmärrä sitä. Ärsyttää.

Nyt kaikka luultavasti olettavat, että tupakoin, mutta ei, en tupakoi kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa, jos sitäkään. Viimeisimmän tupakkani poltin vuonna 2013 syksyllä eli siitä onkin jo yli vuosi. Ha, in your face!

En sano, että siinä olisi mitään pahaa että ihmisiä valistetaan tupakan vaaroista, se on oikeasti tosi hyvä, mutta kun sitten jos joku alkaa polttamaan niin siitä nostetaan hirveä halo. Mäkin tiedän sen, että jos mä alan polttamaan joskus säännöllisesti niin mun mummoni (joka tupakoi) tulee olemaan hirveän pettynyt ja saisin luultavasti kuulla ainakin kolmesataa saarnaa lisää siitä miten tupakka tappaa. Kuitenkin jos alan ottaa vaikka siiderin tai oluen sukulaisteni kanssa tms, niin kukaan ei luultavasti sano siihen mitään. Tämä on mun mielestä aika väärin tai jollain tapaa tekopyhää. 

On aivan ihmisten oma asia polttaako ne vai ei. On aivan eri asia saarnata esimerkiksi 16/17 vuotiaalle polttamisesta, kun tämä on kohta jo täysi-ikäinen kuitenkin, kun taas sitten 13/14 vuotiaalle jonnelle samasta asiasta. Uskoisin, että 16/17 vuotias osaa aivan itse päättää polttaako vai ei, eikä kyse ole siitä, että pitäisi olla kaverien seurassa "cool" tms. 

Varmaan osa pitää mua nyt hirveän välinpitämättömänä ja kamalana ihmisenä, mutta se on okei. Ehkä mä olenkin, mutta mun mielipide on tämä: Alle 18-vuotiaiden ei tulisi polttaa, ainakaan säännöllisesti, mutta en kuitenkaan mene kenellekkään joka on päättänyt polttaa siitä saarnaamaan. Täysi-ikäisten puolesta taas se on mulle aivan se ja sama polttaako vai eikö. Oma valinta.

Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi polttaa ellei sitä itse halua. Ei saa olla niin tyhmä, että rupeaa toisten painostuksesta polttamaan, vaikka ymmärtäähän sen että sosiaaliset paineet on kovat. Milloinkaan ei kuitenkaan kenenkään pitäisi pystyä määräämään mitä sä teet omalle kropalles ja mitä et. 

En nyt sitten ihan kaikille tiedoksi halua, että kukaan tulee huutelemaan esim. "entäs jos kyseessä on vasta ihan lapsi (joku esim. 9)", koska kyllä jokaisella pitäisi olla tarpeeksi älliä tajuamaan mitä ajan takaa. Jos ei niin se on voi voi. 

Olenko siis paha ihminen kun ajattelen näin? Tai olenko kamalan turmeltunut, kun tiedän lähes varmaksi, että alan polttamaan melkein heti kun täytän 18? Ehkä, mutta tää on vaan mun mielipide.

Kuitenkin tähän loppuun voisin vielä sanoa, että mun mielestä olisi paljon tärkeämpää jaksaa jauhaa siitä miten huumeet tappaa, kuin siitä miten tupakka tappaa. Huumeet on kuitenkin ihan helvetin paljon vaarallisempia kuin joku tupakka. 

xoxo Homopingviini