Meillä oli tällä englannin kurssilla tehtävänä kirjoittaa essee. Vaihtoehtoja oli melkein toistakymmentä, mutta niiden sisällä oli pysyttävä. Ensi alkuun oli vaikea valita sopivaa aihetta, saati sitten aloittaa itse kirjoittamista, mutta lopulta päädyin heti ensimmäisenä silmiini osuneeseen aiheeseen; The role of music in my life eli karkeasti Musiikin rooli elämässäni. Tässä postauksessa puhun siis samaisesta aiheesta tai enemmänkin minkälaista musiikkia mä kuuntelen.
Yleisesti ottaen mun musiikkimakuni on todella laaja, mutta suurimmaksi osaksi se rajoittuu pop-poprock-rock- glamrock-visual kei genreihin. Kaikki muut ovat varmaan teille tuttuja paitsi visual kei, joten karkeasti avattuna japanilaista rockmusiikkia.
Lempibändikaartini on vaihdellut iän myötä aika paljon, mutta vihdoin ja viimein se alkaa tuntumaan omalta. Minulla on siis viisi lempibändiä;
 |
| the GazettE |
The Gazette on ollut minulle rakas jo ala-asteelta asti ja käytyäni sen keikalla vuonna 2013 ei ollut enää epäilystäkään ettenkö rakastaisi kyseistä bändiä koko sydämmestäni. Musiikki on raskaamman puoleista rockia, joten aina sitä ei jaksa kuunnella, koska kaipaan pirteyttä elämääni, mutta silti olen jotenkin vaan antanut tämän kietoutua ympärilleni.
 |
| MEJIBRAY |
Mejibray on uusin suosikeistani, enkä muista milloin viimeksi olisin rakastunut näin palavasti mihinkään bändiin. Bändi on vielä suht tuore (perustettu 2011) ja silti se on jrock piireissä saavuttanut suosiota hyvin nopeasti, joten ilmeisesti en ole ainoa. Pidän biiseissä kaikista eniten siitä tosiasiasta että lyricat perustuvat 90% tosielämään ja niihin on helppo samaistua. Yleisesti tämä poikkeaa hieman mieltymyksistäni, koska örinää on havaittavissa paljon, mutta joskus sellainenkin on poikaa.
 |
| Mucc |
Rakkauteni Muccua kohtaan perustuu läheskokonaan rakkauteeni laulaja Tatsuron ääntä kohtaan. Se hullaannutti mut melkein heti, kun aloin kuutelemaan. Totta kai musiikkikin on erittäin hyvä laatuista, mutta varsinkin nykyään bändin vaihdettua tyylisuuntaa enemmän poprockmaiseksi jotkin biisit kuulostavat melkeinpä tavanomaisilta, mikä on pientä miinusta. Kuitenkin tämänkin bändin kanssa olen pitänyt musiikista jo jotain kolmisen vuotta eli se on muodostunut tärkeäksi.
 |
| Nickelback |
Nickelback rakkaus perustuu lyricoihin. Ostin vuonna 2013 yhden heidän levynsä ja siitä fanitus sitten alkoi. Laulajan ääni on opea, soundi tarttuva ja lyricat mahtavia. Monta kertaa olen kuunnellut kyseistä bändiä itkut silmissä ja laulanut sydämmenipohjasta.
 |
| Guns N' Roses |
Guns N' Roses villitys alkoi joskus 2012 ehkä. Muistan kuinka pidin Axl Rose-tyylillä huivia päässäni ja käytin samantapaisia aurinkolaseja. En oikein tiedä mikä bändissä viehätti, mutta jotenkin se vain kolahti luettuani ensin Nikki Sixx.n elämänkerran Heroiinipäiväkirjat ja kyseisten herrojen välillä vilahdellessa sielläkin. Musiikki tuli siis vähän toisena, kun ensin jäin töllistelemään jäsenten jännittävää elämää huumeiden ja seksin parissa. Kuitenkin nykyään osaan arvostaa enemmän tärkeintä asiaa eli musiikkia ja nauttia siitä tosi asiasta että nämä hemmot ovat tehneet loistavaa musiikkia niinkin rankan elämän keskellä.
Kaikki bändit ovat siis rockpainotteisia (ja kolme ensimmäistä japanilaisia), mikä on saanut mut miettimään miksei mulla ole yhtään popartistia tuolla tms. Kirjoitin tästä samaisesta asiasta myös esseeseeni ja kirjoitin jotakuinkin näin (huom! suomennos eli voi olla vähän tönkkö);
Vaikka kuuntelenkin paljon popmusiikkia minulla ei ole tiettyjä suosikkeja. Kun olin nuori rakastin Britney Spearia, joten luulisin että hänellä on aina erityispaikka sydämmessäni, mutta se ei ole sama asia. Mielestäni nykypäivänä suurin osa popmusiikista ei sisällä sanomaa tai se ihannoi juomista, alastomuutta ja muuta sellaista, joten se ei oikein vakuuta minua. Kun kuuntelen musiikkia haluan pystyä samaistumaan siihen ja suurimmalla osalla popmusiikin kanssa se ei ole mahdollista.
En tarkoita että kaiken popmusiikin kanssa olisi näin, mutta suurimman osan kanssa valitettavasti. Toki kaikilla on omat mielipiteensä ja niin, joten jos sulla on sellainen ja et tykkää siitä mitä sanon niin muista ettei tarvitse tulla mulle päätä aukomaan, kun sanon näin.
Jottei tämä nyt menisi pelkäksi popista valittamiseksi voisin listata pari popartistia joista oikeasti pidän. Jos suomalaisia pitäisi miettiä niin Antti Tuisku, totta kai, sekä Sanni. Pidän Sannin biisien lyricoista oikein paljon. Ulkomaalaisia kun katsotaan niin Lady Gaga ja Miley Cyrus. Pidän eritoten Mileyn asenteesta ja Lady Gagan rohkeudesta olla täysin oma itsensä. Born this way on loistava kappale, koska sillä on oikeasti hieno sanoma.
Loppuun pistän tähän vielä pari kuvaa c.
.png)
xoxo Homopingviini
