Mä mietin pitkään uskaltaisinko kirjoittaa tästä aiheesta, koska tämä on ehkä yksi suurimmista tabuista mitä Suomessa ja ylipäätään maailmalla edes voi olla, mutta mä olen ennenkin kirjoittanut häpeilemättä ajatuksiani suoraan ja puhunut vielä enemmän suoraan, joten miksen tekisi niin nytkin?
Aihe josta haluan siis tänään puhua on pedofilia kuten otsikossa lukee ja ihan ensimmäisenä lainaus wikipediasta, että mitä koko asia virallisesti tarkoittaa.
"Pedofilia eli lapsikohteinen seksuaalihäiriö on parafilia, jossa pedofiiliksi kutsutun yksilön seksuaalisuus kohdistuu ensisijaisesti lapsiin eli henkilöihin, jotka eivät ole sukupuolisesti kypsyneitä."
Ehkä suurin syy miksi mä epäröin kirjoittaa tästä on se, että mä en inhoa, enkä vihaa pedofiileja eli tämä postaus ei tule olemaan luokkaa: Pedofilia on hirveää ja kaikki pedofiilit pitäisi viedä saunan taakse ja ampua.
Kuten wikipedia sanoo kyseessä on seksuaalihäiriö ja se luokitellaan sairaudeksi, mielenterveyden häiriöksi eli se ei ole sellainen asia mihin ihminen itse kykenisi vaikuttamaan. Yleensä pedofiilit tulevat esille vain, kun on tapahtunut lapsien seksuaalista hyväksi käyttöä, mikä sitten on luonut tällaisen leiman, että joka ikinen pedofiili olisi automaattisesti lapsiin sekaantuja ja joka ikinen pedofiili tulee joskus raiskaamaan tai jotenkin muuten seksuaalisesti hyväksikäyttämään lasta, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kaikki jotka hyväksikäyttävät lasta seksuaalisesti eivät välttämättä edes ole pedofiileja.
Jos tätä järkyttävän suurta leimaa ei olisi niin pedofiilit ehkä uskaltautuisivat paremmin hakemaan apua ja hoitoa, mikä voisi taas vähentää sitä miten paljon lapset joutuvat seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi, kun pedofiilit voisivat hoidon avulla oppia hillitsemään omia halujaan ja himojaan. Suurin osa pedofiileista kuitenkin kun kykenee ymmärtämään sen että lapsiin sekaantuminen on väärin ja vaaraksi lapsien kehitykselle.
Tässä on mielestäni sellainen artikkeli minkä jokaisen kannattaisi lukea.
Musta olisi oikeastaan jopa mielenkiintoista päästä juttelemaan pedofiilin kanssa, koska haluaisin tietää millaista eläminen silloin on, miten se vaikuttaa ja miten sen on oppinut hyväksymään, vai onko sitä edes oppinut hyväksymään. Ei ihmisiä kannata tuomita omien ennakkoluulojen takia, kun ei oikeasti edes välttämättä tiedä miten asiat ovat. Totta kai on tärkeä ajatella lasten hyvin vointia ja sellaista, koska lapsissa on tulevaisuus ja näin, mutta pitäisi ihmisten myös osata ajatella pedofiilien tunteita, koska kun näin iso leima on jonkun asian päällä elämä sellaisena voi oikeasti olla aika raastavaa ja kamalaa, varsinkin kun ottaa huomioon sen ettei ihminen itse valitse tulevansa pedofiiliksi vaan se vain tapahtuu eli tuomitaan jostain mille ei itse mahda mitään. Ei siinä jos ajattelee asioita ole mitään pahaa, varmasti jokainen meistä on joskus ajatellut jotain sellaista mikä olisi laitonta ja väärin, mutta ne ajatukset eivät tee meistä rikollisia tai automaattisesti pahoja ihmisiä ja tämä on sellainen fakta minkä lähes jokainen tuntuu unohtavan kun puhutaan pedofiliasta.
Tämä blogi on mielestäni erittäin fiksu, koska sen kirjoittaja yrittää nimenomaan valaista ihmisiä pedofiliasta, ei millään tapaa vakuuttaa että lapsiin sekaantuminen olisi hyväksyttävää tai muuta, vaan yksinkertaisesti kertoo miten asiat ovat pedofiilin näkökulmasta.
En mä oikein edes tiedä mitä mä haen tällä postauksella, en varmaan oikeastaan yhtään mitään, halusin vain päästä tuomaan mielipiteeni esille, enkä vain miettiä sitä yksin pääni sisällä, kun kuitenkin kyseessä on näin iso ja vakava asia. Tähän loppuun on vielä pakko ihan varmuudeksi sanoa ettei kukaan neropatti pääse niin luulemaan; minä en ole pedofiili, enkä hyväksy lasten seksuaalista tai muutakaan hyväksikäyttöä, piste.
Ran.
27.4.2017
Creativity takes courages
Mä aloitin piirtämisen 'kunnolla' joskus yläasteella. Silloin tuli ensimmäiset piirrustut vihkot jotka tein täyteen asti ja niin edes päin, vaikkei ne piirustukset aina välillä olleet kuin tikku-ukkoja ja random perseilyä, mutta kuitenkin siitä se lähti. Hiljalleen siitä on tullut oikea harrastus, joka on mulle todella lähellä sydäntä ja sen takia mä tässä tätä nyt kirjoitan.
Ei koskaan pitäisi vertailla itseään muihin, mutta varmasti jokainen tekee sitä ja itsekin hyvin useasti siihen syyllistyn. Katselen muiden hienoja piirustuksia ja tunnen edelleen olevani se sama yläaste ikäinen pentu, joka ei osannut juuri mitään. Eihän se kuitenkaan pidä paikkaansa ollenkaan. Ehkä tämän postauksen myötä sen tajuaa kunnolla itsekin, olen nimittäin kerännyt tätä varten kuvia piirrustuksistani alkaen vuodesta. 2011.
Vanhat kuvat on otettu aika huonossa valossa ja osa kuvista on kääntynyt sivuttain, enkä saanut niitä käännettyä oikein päin, pahoittelen sitä, mutta sen enempää hölisemättä niin aloitetaan kuvien selaaminen.
2011
 |
| 12.12.2011 |
2012
 |
| 25.1.2012 |
 |
| 21.5.1012 |
 |
| 26.11.2012 |
2013
Valitettavasti en löytänyt vuonna 2013-2014 käyttämääni piirrustusvihkoa tähän hätään joten kuvia on vain yksi tältä vuodelta. Sen takia myös kaikki kuvat 2014 vuodelta ovat loppuvuodesta.
 |
| 13.3.2013 |
2014
 |
| 31.10.2014 |
 |
| 3.11.2014 |
 |
| 4.11.2014 |
 |
| 11.11.2014 |
 |
| 29.11.2014 |
2015
 |
| 24.1.2015 (kuvassa olevassa päivämäärässä on virhe) |
 |
| 1.9.2015 |
 |
| 17.10.2015 |
 |
| 20.12.2015 |
2016
2016 oli parissakin asiassa erittäin merkityksellinen piirtämiseni kannalta. Ensinnäkin ostin ensimmäiset promarker tussini ja siitä lähti tussien keräily (ja nyt promarkereita on 30-40 eri sävyä ja copic ciao markereita 10-15 eri sävyä) ja värittämisen opetteleminen kunnolla. Toisekseen aloin opetella piirtämään kehoja kunnolla, koska tähän asti kuten olette varmaan huomanneet suurin osa kuvista on ollut vain naama kuvia.
 |
| 22-23.1.2016 |
 |
| 24.1.2016 |
 |
| ei päiväystä |
 |
| 21.7.2016 |
 |
| ei päiväystä |
 |
| ei päiväystä |
 |
| 18.-19.10.2016 |
 |
| 21.-22.10.2016 |
 |
| 26.-27.10.2016 |
 |
| 9.-10.11.2016 |
 |
| 15.-16.11.2016 |
 |
| 4.12.2016 |
2017
 |
| 31.12.2016-1.1.2017 |
 |
| 7.-9.1.2017 |
 |
| 24.1.2017 |
 |
| 9.-10.2.2017; 3 marker challenge; kuvan värittämiseen on käytetty vain kolmea eri tussia, jotka valittiin arpomalla. |
 |
| 26.-27.2.2017 |
 |
| 16.-23.3.2017 |
 |
| 8.-10.4.2017 |
2011 vs. 2017
Mä olen nyt piirtänyt siis yli viisi vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti, loppua kohden aina enemmän ja enemmän ja tässä on tulos.
Hahmojen kehitys
Ihan vertailun vuoksi haluan myös asettaa vieretysten kuvia samoista hahmoista miten ne ovat kehittyneet matkan varrella ja kerron myös näistä hahmoista jotain pientä.
Dana Rafael
Danasta löytyisi kyllä vielä vuoden 2016 kuva, mutta näiden kuvien saamisessa koneelle ja koneelta tähän etten jaksa enää erikseen alkaa sen kanssa säätämään, kun siis sain tämän kuvien vertailu ajatuksen samalla kun tätä postausta
kirjoitin ja olin jo kaikki kuvat kerennyt laittamaan oikeaan
järkjestykseen.
Dana on vampyyri, jonka silmät muuttuvat punaisiksi kun tämä on nälkäinen/vihainen/kokee muita vahvoja tunteita.
Kiera
Kieralla on kaikista eniten lävistyksiä omista hahmoistani, tällä hetkellä niitä on yhteensä 31, kun mukaan lasketaan kaikki korvakorut. Kieran silmät ovat myös luonnollisesti keltaiset, vaikka tämä on aivan normaali ihminen.
Nirvana
Nirvanastakin olisi muitakin kuvia, mutta kuten selitin jo Danan kohdalla niin niiden lataaminen olisi ollut nyt tähän aikaan illasta/yöstä, kun tätä kirjoitain liian hermoja raastavaa. Nirvana on kaikista pisin omista hahmoistani; 198 cm.
Robin/Princess/Little
Hahmolla on kolme eri persoonaa, Robin on pääpersoona ja Little, sekä Princess pääpersoonia. Kuva jossa he ovat kolmestaan ei siis periaatteessa ole "todellinen" vaan sen on tarkoitus simppelisti näyttää miltä kaikki eri puolet näyttävät.
|
| Robin |
|
| Princess |
|
| Little, Robin & Princess |
Lucas "Luru" Cyril Adams
Lurusta löytyisi pari kuvaa vielä, ensimmäinen vuodelta 2015, mutta sama homma kuten Danan ja Nirvanankin kuvien kanssa, joten näillä mennään. Tässä voin myös vähän nyt avata tuota vasemman puoleista kuvaa, koska se on aika raju; mulla itselläni oli paha olo, kun piirsin sen eli purin tunteitani siihen ja sen lisäksi kuva sopii Lurun taustatarinaan, koska tämä on vakavasti masentunut hahmo ja on yrittänyt tappaa itsensä pari kertaa ja viiltelee itseään sen takia vakavasti. Lurun masennus lähti liikkeelle siitä, kun tämä menetti äänensä (Luru oli laulaja, joten se oli todella kova paikka tälle), joten siitä lainaus "Silence is the most powerful scream."
Suoraan sanottuna odotan innolla miten tulen vielä kehittymään piirtämisessä, koska ainakaan vielä toistaiseksi innostukseni ei ole laantumaan päin. Ehkä tämä nyt kuitenkin riittää tältä erää tästä aiheesta.
-Ran-
25.4.2017
Nam Reseptit 2; Sateenkaarikääretorttu
Pitkästä aikaa on uuden Nam Reseptin vuoro!
Olessani eilen eräässä nuorten ryhmässä leivoimme yhdessä ja lopputulos oli niin hyvä että haluan jakaa sen tänne. Periaatteessa varmaan mikä tahansa kääretorttupohja ohje kelpaa tämän tekoon, mutta kirjaan tänne nyt ylös sen mitä me käytimme.
Sateenkaarikääretorttu
4 munaa
1 ½ dl sokeria
¾ dl perunajauhoja
¾ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 ½ dl sokeria
¾ dl perunajauhoja
¾ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen. Vatkaa ensin munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää munasokeriseokseen siivilän läpi varovasti sekoittaen.
Jaa taikina kuuteen eri osaan ja värjää jokainen osa eriväriseksi käyttäen joko elintarvikevärejä tai geelivärejä. Me käytimme geelivärejä.
punainen + sininen = violetti
sininen + keltainen = vihreä
punainen + keltainen = oranssi
sininen + keltainen = vihreä
punainen + keltainen = oranssi
Värjäyksen jälkeen taikinat kaadetaan pursotinpusseihin ja vuorotellen oman mielen mukaan pursotetaan leivinpaperilla vuoratun pellin päälle. Aloitimme keskeltä ja teimme raidat vähän vinoon, koska se vaikutti jotenkin helpommalta. Taikina osaa olla aika kuritonta, joten älä säikähdä jos raidat vähän levahtavat. Se ei ole vaarallista.
Alkuperäinen ohje sanoo paista 10 min, mutta meidän pohjamme oli valmis jo 5 min jälkeen, joten tarkkaile pohjaa. Älä hätäänny jos pohja ruskistuu päältä eikä näytä kamalan nätiltä, koska sen puolen päälle kun laitat täytteen niin ulkopuolelle näkyviin jää kaunis ja värikäs puoli. Pohja täytyy tätä varten kääntää ympäri kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran kumoa toisen leivinpaperin päälle, jossa ei ole sokeria, jolloin ruskistunut pohja jää alas päin ja toisen kerran kumoa sokeroidun leivinpaperin päälle, jolloin ruskistunut pohja on taas päällä. Sillä välin kun pohja jäähtyy on aika tehdä täyte. Periaatteessa siihen käy mikä vain aina hillosta alkaen oman mielen mukaan, mutta meidän täytteemme oli;
2 purkkia valio maustettu rahka: appelsiini
1 rkl sokeria
3,3 dl kuohukermaa
värikkäitä nompparelleja
3,3 dl kuohukermaa
värikkäitä nompparelleja
Ensin vatkaat kuohukerman vaahdoksi ja sitten vain sekoitat sen joukkoon loput aineet. Nompparelleja oman mielen mukaan. Meillä täytettä tuli aika reilusti ja sitä jäi ylikin, eli älä suoraan kaada kaikkea pohjan päälle vaan laita täytettä sen verran kuin itsestä on hyvä. Voit halutessasi vaikka tehdä vain puolikkaan määrän tuosta ohjeen määrästä jos se kuulostaa paremmalta.
Lopuksi vain rullaat pohjan, jonka päällä täyte on ja sateenkaarikääretorttu on valmis. Voit syödä sen suoraan tai antaa levätä hetken jääkaapissa.
 |
| valmis kääretorttu |
 |
Nauttikaa!
-Ran-
Tilaa:
Kommentit (Atom)