Eipä oo tullut kirjoiteltua taas vähään aikaan ja nyt on aika korjata asia. Koska on hiihtolomalla ei ole paljoa mitään mistä kertoa, kun ei ole tullut tehtyä juuri mitään. Valitettavasti olen hirveän laiska ja olen viime päivinä herännyt aina jälkeen yhden. Koulu jatkuu onneksi jo ensiviikolla ja saan jotain sisältöä elämään.
Joskus harmittaa, kun ei ole oikein muuta sisältöä elämässä kuin koulu, mutta sekin johtuu vain omasta itsestä. Totta kai siis onhan mulla tekemistä ja noin, tyttöystäväkin ja ystäviä, mutta meinaan lähinnä jotain harrastusta tms.
En jotenkaan osaa laskea piirtämistä ja kirjoittamista harrastuksiksi, koska musta tuntuu ettei muutkaan ihmiset mun ympärillä laske niitä mun harrastuksiksi. Tai ehkä he laskevat, mutta jotenkin se ei tunnu riittävän. On vaikeaa tuntea iloa asioista joista nauttii, kun siitä ei saa kehuja kuin melkeinpä itse niitä hakemalla. Kukaan ei halua nähdä mun kirjoituksia tai piirrustuksia ja niitä täytyy melkeinpä tuputtaa, jotta saa ihmiset katsomaan niitä toisin kuin mun serkuilla, jotka harrastaa uimista ja niitä ylistetään koko ajan.
En tiedä miksi taiteilijoilla tuntuu aina olevan vaikeampaa saada kiitosta työstään kuin urheilijoiden. Onko nyky-yhteiskunnan mielestä urheilijat jotenkin parempia kuin taiteilijat? Ehkä se osittain johtuu nykyajan kauneusihanteista, kun urheilijat (paitsi sumopainijat) on hyväkuntoisia ja laihoja toisin kuin taiteilijat, jotka voivat näyttää miltä tahansa.
Miksei mulla sitten ole mitään liikuntaharrastusta? Harrastinhan joskus ala-asteella lentopalloa. Noh, mä haluaisin joukkuelajin, mutta sen olisi oltava rentoa, eikä mtn virallista. Asun kuitenkin niin pienellä paikkakunnalla ettei täällä ole melkein mitään ja vaikka olisikin mua pelottaa, koska kiusaaminen on jättänyt omat arpensa ja ennakkoluulonsa muhun. *huokaus* En tiedä mitä tehdä.
Olen kuitenkin loppujen lopuksi onnellinen ollessani näinkin luova ihminen. En hae töilläni kiitosta, vaikka tämän tekstin pohjalta voi siltä vaikuttaa. Todellisuudessa en vain haluaisi tuntea itseäni huonommaksi kuin muut. Onko se liikaa pyydetty? Kuitenkin olen ylpeä itsestäni ollessani luova. Luovuus tekee mut onnelliseksi. En kadu saatuani tällaisia lahjoja.
En tiedä tuliko tästä nyt hirmu sekava, anteeksi jos tuli, mutta toivottavasti tajuatte edes jotain :D
Olkaa ylpeitä omista kyvyistänne!!!
xoxo Homopingviini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kädenjälkesi tähän~