Tässä viimeisen parin päivän aikana mä oon miettinyt aina silloin tällöin yhtä juttua. Toki tää on tullut tajuttua jo ajat sitten, mutta nyt jostain syystä aloin sitä ihan miettimään...
Tunnen hirveen monia ihmisiä, joiden elämä on (kuten omanikin) mennyt suurinpiirtein näin;
- ala-aste; itkettää jos kokeessa tulee 26/30 pistettä
- yläaste; 7 ja 8 on hyvin tehty
- lukio; kunhan pääset edes kurssista läpi
Annan hyvän esimerkin; Meillä oli koeviikko viime viikolla ja pelkäsin aivan perkeleesti etten pääsisi matikan kokeesta läpi ja kun sain kokeen eilen takaisin (en ollut palautustunnilla) sain 5½ ja melkein itkin onnesta. Mä pääsin läpi!
Mistä tää johtuu? Että mitä vanhemmaksi kasvaa sitä vähemmän sitä alat oikeasti välittämään minkä numeron saat? Lukiossa itse ainakin omaksui vaan hyvin nopeasti sen ajattelutavan ettei kurssien arvosanoilla loppupeleissä ole paskaakaan väliä, vain ja ainoastaan kirjoitukset (YO kokeet) on tärkeät. Onhan se totta kai niin että kaikki kurssit vain valmistelee niitä varten ja pitäisi jaksaa vaan opiskella ja painaa täysiä, mutta järkyttävä tosi asia on, että vaikka lukioon sopeutuu nopeasti niin siellä taso on aivan erilainen kuin yläasteella.
Tällaisten seikkojen takia mun on oikeasti aivan helvetin vaikea puhua mun opiskelusta oikein kenenkään sukulaisen kanssa. Ne olettaa että kun mä sanon koulussa menevän hyvin, että mun numeroiden pitäisi olla jotain 7-8 luokkaa, mutta valitettava tosia asia on että ne heittelee 5-7, joskus harvoin 8 (musiikin 9 en osaa laskea mukaan, koska ei ole lukuaine). En halua niiden tuomitsevan mua sen perusteella tai kuulla sitä helvetinmoista saarnaa siitä miten mun pitäisi panostaa kouluun enemmän kun olen kerran lukioon mennyt.
*huokaus*
Totta kai tänä vuonna pyrin panostamaan enemmän ainakin niihin aineisiin mitkä ajattelin kirjoittaa ja millä tuntuisi olevan merkitystä mun jatko-opiskelun kannalta, mutta karu fakta on se että musta et saa 8-9 arvoista oppilasta millään. Mä olen tällainen keskiverto, ehkä vähän huonompikin opiskelussa, mutta ei se silti määritä sitä mitä mä oikeasti olen ihmisenä. Koulutuksella on helvetin suuri vaikutus nykyään ja ihmiset nojautuu siihen ihan liikaa. Ihmiset ajattelee, että jos ei oo ollu hyvä koulussa ja opiskellu persettään irti niin et pääse kuin johonkin paska duuniin välittämättömästi. Ei se kuulkaas ihan niin mene.
xoxo Homopingviini
toi asennemuutos on nii totta! ala-asteella piti aina saaha ainaki se kasi mut nyt kelpaa vähempiki(riippuu mulla vähä aineesta tosin). Se muutos on tapahtunu porukoillekki, enne ne pakotti lukemaan ja seiska oli huono mut sit ylä-asteella vaatimus laski ja nyt kehutaa mite hyvi mulla menee ku ottaa huomioon sen et oon lukiossa vaik menis kokeet ei nii loistavasti :_D mä tiiän sen tosiasian et mulla on älyä, mä saisin kasia ja ysiä jos mä jaksasin lukee ja opiskella, mut mua ei vaa kinosta :D ja ku siis mä oon lukiossa vaa tappamassa aikaa ja miettimässä et mitä sitä tekis, en hankkimassa hyviä papereita et musta tulis joku päivä joku professori xD ja voi sitä menestyä ilman niitä kympin kurssinumeroita ja älliä yo-todistuksessaki.
VastaaPoista