Life is better with a pet

Tää on varmaan jo kolmas kerta vajaan viikon sisään, kun oon aloittanut kirjoittamaan tänne tekstiä. Bloggaamishimo on suuri, mutta kaikki aiheet on tuntuneet taas vaihteeksi aivan pystyynkuolleilta. En kuitenkaan uskalla jättää tätä blogia kovinkaan pitkäksi aikaa päivittämättä, kun pelkään että sitten oikeasti unohdan tämänkin olemassa olon (vaikea toisaalta uskoa, kun koneella ollessani 75% ajasta menee bloggeriin). 

Mä oon ehkä kerran maininnut, että meidän perheellä on kaksi lemmikkiä, mutta mitään sen suurempaa en ole tainnut eläimistä puhua? Nyt ajattelin kuitenkin korjata asiaa, kun lemmikit on aika suuri osa mun elämää. Meillä on ollut lemmikki niin kauan, kun vain muistan (- ehkä vuosi tai kaksi, kun eräs koiristamme kuoli), enkä osaisi kuvitella eläväni ilman eläinystävää. Rakastan eläimiä. 

Meillä on tällä hetkellä siis koira ja hamsteri. Tänään puhun luultavasti koirastamme enemmän, koska se on ollut pidempään ja siitä on enemmän sanottavaa. 

Koiramme on sekarotuinen, syksyllä yhdeksän täyttävä, uros, nimeltään Oskari tai tuttavammin Osku. Oskari tuli meille 17.1.06 vuosi tai kaksi edellisen koiramme lopettamisesta. Se ostettiin alle puolen vuoden ikäisenä vanhalta pariskunnalta, joka ei enää syystä tai toisesta voinut pitää koiraa. Hinta oli halpa ja isännän huutaessa ilmeisesti hieman kännipäissään olohuoneesta uhkauksia koiran tappamisesta ellemme ottaisi sitä oli aika selkeää, että koira tulisi meille. 

Ensimmäisestä päivästä Oskarin kanssa mulle on jäänyt selkeinpänä mieleen lumileikit pihalla. Olin istumassa hangessa, jotain varmasti todella järkevää rakentelemassa, kun enemmän innoissaan kuin älyissään oleva koira hyppäsi selkääni nylkyttämään :D

Ensimmäinen ilta meillä.

Oli hieman harmillista, kun koiraa ei selvästikkään oltu osattu kouluttaa oikein mitenkään, joten me saimme sen kontallemme. Koiran koulutus pitäisi kuitenkin aloittaa jo hyvissä ajoin ja meidän aloittaessa myöhässä se teki siitä myös haasteellisempaa. Jostain syystä koira myös kammosi aivan kamalasti kynsien leikkausta ja alkuaikoina tarvittiin kaksi ihmistä, jotta se homma saatiin hoidettua. Mä itse en uskalla vieläkään leikata niitä itse. Hyppiminen ihmisiä vasten oli myös suuri ongelma, koska osa kavereistani pelkäsi Oskaria, vaikkei se koskaan mitään pahaa tarkoittanut. Se oli vain enemmän innoissaan kuin älyissään. Vetämisestä hihnassa en sitten edes halua puhua. Ugh.

Kuitenkin kaikista "vioistaan" huolimatta Oskari on hyvin hyvä sydämminen koira, eikä ole koskaan ollut äkäisen luontoinen (paitsi nuohooja, sen se varmaan raatelisi jos pystyisi, en tiedä miksi). Virtaa on aina ollut aivan kamalasti ja intoa tehdä kaikenlaista. Rapsutuksia se rakastaa ja osaa aina olla kinuamassa lisää ja lisää. 

Tuuletus pelaa 5/5

Nyt herran tosiaan täyttäessä jo yhdeksän syksyllä huomaa kyllä menon hidastuneen. Kuitenkin voin mennä takaamaan, että jos et jo tietäisi minkä ikäinen koiramme on ja näkisit millaista laukkaa se vetää et uskoisi kyseessä olevan jo kohta seniori koira. 

Oskari rakasti isäpuoleni varpaiden nuolemista nuorempana.

Emme juurikaan ole opettaneet Oskarille mitään ihmeellistä, mutta kökötys on sen bravuuri. Kun kököttää saa herkkupalan. Nykyään ei kuitenkaan lonkat enää meinaa herralla kestää, joten se ei voi kököttää kovinkaan pitkään.

Hamsterimme Milli taasen on varsin tuore tapaus. 

Se haettiin meille 5.9.14 ja se oli silloin jo vuoden ikäinen ja saanut juuri vähän aikaa sitten yhden poikueen. Ensin meidän oli tarkoitus ottaa poikainen tästä Millin poikueesta, mutta kävi niin, että omistajat olivat säästäneet kaksi poikasta (jotka oli varattu netin kautta), loput vieneet eläinkauppaan myyntiin ja sitten toinen poikasista tappoi sen meidän poikasen. Kuitenkin omistaja oli hyväsydämminen ja myi meille poikasen sijasta itse emon c:

Kuva on hieman huono, mutta parempaa en nyt tähän hätään saa .D
Käykää kattomassa mun instasta.

Milli ei kerennyt olla meillä kuin päivän tai kaksi, kun se karkasi häkistään jo ensimmäisen kerran. En ollut silloin itse kotona, eikä kukaan muu kiinnitä siihen yhtä paljon huomiota kuin mä, joten se kerkesi olla tutkimusmatkalla meidän talossa kokonaisen päivän ennen kuin isäpuoleni noteerasi koiramme oudon käyttäytymisen ja Millin häkin tyhjyyden. Aika urpoja mun mielestä, kun eivät aikaisemmin tajunneet.Tämän tapauksen jälkeen Milli on päässyt karkuun ehkä kerran tai kaksi, mutta aina se on saatu nopeasti takaisin häkkiinsä.

Voin sanoa, että meidän pikkuisella on harvinaisen luksus oltavat, kun sille hommattiin pian sen saapumisen jälkeen suuri kanin häkki asutettavaksi aivan yksin. Ajattelin että se on ihan hyvä idea hommata uusi häkki, kun aikaisempi häkki (nykyinen varahäkki) oli pieni normaalikokoiselle hamsterille (edesmenneen kääpiöhamsterimme peruja), mutta järkytyin kun äiti kertoi ostaneensa kanin häkin. Kuitenkin Milli on sen verran touhukas tapaus, niin on vain parempi että sillä on paljon reviiriä ja enemmän tekemistä (tosin niin on myös enemmän siivoustakin..).

Pääpointtini on kuitenkin, että mä rakastan meidän lemmikkejä, enkä koskaan vois olla elämättä ilman sellaista (ehkä pakon edessä vuoden tms, mut sekin olisi jo kidutusta). Eläin on ihmisen paras kaveri. Ei vaan koira, vaan yleisesti, kenellä mikäkin eläin nyt on sydämmen valloittanut.

Tuleivaisuudessa sitten joskus mun haaveena olisi omistaa collie ja sen lisäksi vielä joku muukin eläin. Collie on ollut mulla aina nro. 1 koirarotu, koska aikaisempi koiramme ennen Oskaria oli maailman ihanin collie. Se joku muu eläin/eläimet voisi olla esim. siili, kilpikonna, kissa tai pupu. Olen mä marsuakin miettinyt, mutta katsotaan nyt.

Omistatteko te lemmikkejä? Millaisia? Mitkä on teidän lempieläimet?

xoxo Homopingviini