Omistan tän postauksen mun rakkaalle, Zetalle/Kuutille/Lakubonille, kuka nyt milläkin nimellä häntä haluaa kutsua eli jos ei hempeily kiinnosta niin en suosittele lukemaan ^^"
Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun me päätettiin yrittää yhdessä. Hitaasti, mutta varmasti, niin me sovittiin. Katsotaan rauhassa tuleeko tästä mitään vai ei ja nyt kun annat mulle hyvänyön suukon en voisi olla tyytyväisempi.
Kai oon jotain tehnyt oikein, kun sä vielä siinä oot
Tämän ruostuneen ankkurin ainoa toivo sä oot
Vedät mut pinnalle, riuhdot rannalle, uudestaan ja uudestaan
Kun sä vielä siinä oot kai jotain tehnyt oikein oon.
(Ruostunut Ankkuri - Antti Railio)
Meidän suhteen aikana on tapahtunut kaikenlaista, mutta koskaan me ei olla riidelty. Sanaharkkaa silloin tällöin, mutta sekin hyvin vähäistä. Ollaan kestetty yhdessä ihmisten ahdasmielisyys ja turvauduttu toisiimme tarpeen tullen.
Mä en varmaan ole ollut mikään maailman paras tyttöystävä, kun otetaan huomioon masennus, itsetuhoisuus ja osastojaksot, mutta ehkä se että me yhä ollaan yhdessä kertoo siitä että tämä on oikein. Me ollaan oikein. Meidän rakkaus on oikein.
Mä rakastan sua.
Rakkaus on (rakkaus on)
Ikiaikainen ja suunnaton
Se on rajoittamaton, täysin viaton
Vaikka miten se kahlitaan
Rakkaus on (rakkaus on)
Vastasyntynyt ja suojaton
Se on rajoittamaton, täysin viaton
Vaikka miten se tuomitaan
Kävi miten kävi sinä tiedät jo sen
Kaikki eivät hyväksy, silti älä pysähdy
Sinulla on lupa olla onnellinen
Sydämesi on vielä joku päivä peloton.
Toivottavasti meillä tulee vielä olemaan monen monta yhteistä vuotta edessä~
xoxo Homopingviini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kädenjälkesi tähän~