Pills, Pills, Pills

Iltaa kaikille c.

Onneksi on kesäloma, eikä mulla ole kiire pois koneelta, joten ei haittaa, vaikka aloitankin tämän postauksen teon vasta kellon tullessa joidenkin minuuttien päästä 21.20. Heh heh. Onhan mulla huomiselle paljon tekemistä; terapia, autokoululla teoriatunnit ja semmosta, mutta luultavasti näin puoli neljän aikaan iltapäivällä heränneenä tulen valvomaan vielä jonkin aikaa .D

Tänään puhun siis masennuslääkkeistä ja vähän omista lääkkeistäni yleensäkin. Kun olin lapsi ei mun onneksi tarvinnut syödä mitään kovinkaan ihmeellisiä lääkkeitä, koska en sairastellut mitenkään normaalia enempää. Ainoa mikä on ollut riesanani sieltä asti on erilaiset rasvat; normaalit perusrasvat ja erilaiset lääkerasvat (vai miksi niitä kutsutaan?) Oli mulla joskus kyllä sellaisia sinisiä, pieniä pilleireitä, mitkä auttoivat ehkäisemään kutinaa, mutta ne kuuluu samaan kategoriaan noiden rasvojen kanssa; atoppinen ihottuma. Lapsena koko kehoni kukki (erityisesti talvella), kuten ruusupuska ja äiti sai rasvata koko kehoni aina iltaisin päästä varpaisiin. Nykyään ei tilanne onneksi ole niin paha ja välillä on aikoja jolloin kokonaiseen puoleen vuoteen ei välttämättä ole ihottumaa missään. 

Varsinaisten lääkkeiten kirjo elämässäni alkoi kasvaa masennukseni myötä. Ensin halusin olla ilman masennuslääkettä, vaikka mulle tarjottiinkin mahdollisuutta sellaista saada kokeiluun. Valitettavasti mulla ei ole koskaan ollut mikään kovin hyvä kuva masennuslääkkeistä, joten halusin mieluummin kokeilla pärjäisinkö ilman. Koulunkäynnin alettua kuitenkin vaikeutua masennuksen takia päätin antaa periksi ja suostua kokeilemaan lääkitystä. 

"Cipralexia ei normaalisti pitäisi käyttää lapsilla ja alle 18-vuotiailla nuorilla. //

Venlafaxin Orion depotkapseleita ei tavallisesti pidä käyttää lapsilla, eikä alle 18-vuotiailla nuorilla. //

Voxraa ei suositella käytettäväksi alle 18-vuotiaiden hoitoon."

Tavallaan kadun sitä ja tavallaan en. Olen näiden kahden vuoden aikana syönyt kolmea eri masennuslääkettä ja vasta hetki sitten päätettiin lääkkeen vaihdosta (joka on tällä hetkellä menossa). En myöskään voi sille mitään, että alkaa epäilyttää millaisia myrkkyjä sitä vetää, kun pakkausselosteessa lukee ettei suositella alle 18-vuotiaille puhumattakaan siitä kauheasta mahdollisten haittavaikutusten listasta. Eräs lääke jota mulle kokeiltiin ahdistukseen aiheutti mulle niin pahoja ahdistuskohtauksia, että mulle tuli paha olo fyysisesti eli teki täysin päinvastoin mitä piti.

Yhden asian hyväksymiseen meni kuitenkin oma aikansa; Se ei tee musta pahaa, tai huonoa ihmistä, vaikka syönkin masennuslääkkeitä. Se ei tee musta heikkoa. 

Ensimmäinen lääkkeeni oli Seronil. En muista kuinka paljon sitä söin, kun en silloin jotenkaan osannut kiinnittää niihin annoskokoihin huomiota sillein (mikä tuntuu nykyään helvetin typerältä). Valitettavasti Seronil ei tuonut toivottua vaikutusta, joten jouduttuani/päästyäni osastolle ensimmäisen kerran siellä lääkäri päätti vaihtaa lääkkeeni Cipralexiin. Muistan ihmetelleeni miksi lääkeannostani alettiin pienentämään, koska kukaan ei ollut vaivaantunut kertomaan mulle että lääkettä alettiin vaihtamaan. Kuitenkin Cipralex ei myöskään tuottanut oikein minkäänlaisia tuloksia, joten sen jälkeen päädyttiin Venlafaxin Orion nimiseen lääkkeeseen. Venlafaxinia taisin syödä lääkkeistäni kaikista pisimpään ja suurin annostus taisi olla sen 300 mg. Olin itse suhteellisen tyytyväinen tähän lääkkeeseen, koska se piti mielialani suhteellisen tasaisena ja "normaalina", mutta koska normaali tarkoittaa mulle että bdi on ainakin 35/36 ei se oikein vakuuttanut terapeuttiani saati lääkäriäni/psykiatriani. Nyt ollaan siis aloitettu Venlafaxiniin lasku ja Voxran lisäys sen tilalle. Toivon todella etten tule saamaan vieroitusoireita, koska sekin on mahdollista, vaikka Venlat lasketaankin hitaasti nollille.

Olen kamalan väsynyt tähän lääkkeiden kanssa rumplaamiseen, mutta valitettavasti en vain osaa sanoa ei, kun ehdotetaan uuden lääkkeen kokeilua. Olen valitettavasti ikuinen optimisti (ainakin tässä asiassa.. ehkä myös aikuisten tahdon uhmaaminen pelottaa) ja aina valmis kokeilemaan jotakin uutta. 

Kuitenkin mielipiteeni on varsin karu; Jos masennuslääkkeistä olisi oikeasti jotain hyötyä, niin masentuneiden määrä vähenisi, eikä lisääntyisi. En siltikään kiellä sitä, että niistä voi olla hyötyä joillekin ihmisille. Toivoisin vaan että olisi enemmällekin osalle ihmisistä. 

Muita lääkkeitäni tällä hetkellä on sitten Ketipinor ja Thyroxin. 

Aluksi Ketipinor määrättiin nukkumiseen ja mahdollisesti ahdistukseen, mutta koska se toimii ahdistukseen yhtä hyvin kuin junanvessa se kohta otettiin pian pois perusteista. Kuitenkin olen tyytyväinen Ketipinoriin, koska elämä ilman sitä on varsinaista helvettiä (ainakin kouluaikoina, näin lomalla ei ole niin väliä vaikka nukkuisinkin miten sattuu). 

Thyroxin taas on kilpirauhasen vajaatoimintaan, joka bongattiin viimeisimmällä osastoreissullani (sen takia myöskään lääkitystäni ei alettu silloin vaihtaa, koska haluttiin ensin saada kilpirauhasarvot normalisoitumaan). Nykyään arvoni ovat kyllä jo viitealueella, mutta ainakaan vielä toistaiseksi lääkettä ei ole lähdetty laskemaan vaan se pidetään ylläpitolääkkeenä. Luulisin kuitenkin että jossain vaiheessa lähdetään kokeilemaan lähtevätkö arvoni laskuun ilman lääkettä vai ei. 

Mutta siis...

Jos totta puhutaan en usko että ihmiset, joiden ei tarvitse syödä minkäänlaisia lääkkeitä tajuavat miten onnekkaita he oikeasti ovatkaan. Heidän kehonsa on puhdas ja mielensä kirkas. Ei täynnä mitään ylimääräisiä mömmöjä. Neuvoisin siis kaikille, että vältelkää lääkkeitä viimeiseen asti. Älkää syökö mitään lääkkeitä ellei se ole aivan välttämätöntä. Elämä on paljon parempaa ilman lääkkeitä (ellei kyse ole sitten jostain elintärkeistä mitä ilman ette pärjäisi vaan kuolisitte siihen paikkaan tms). 

xoxo Homopingviini