Täysi-ikäisyys lähestyy

Hyvä ystäväni sai tänään ajokortin (Onnea Inka!) ja taas kerran sain muistutuksen siitä, että itsekin täyttää tänä vuonna 18, mikä tarkoittaa siis olevinaan täysi-ikäistä. Vaikka mä olen tosi innoissani siitä, niin samaan aikaan mua kauhistuttaa ajatus siitä. Eihän täysi-ikäinen tarkoita vielä lähellekään aikuista, mutta ei sitä enää lapsiakaan olla ja pitäisi osata itse huolehtia omista asioista ja kantaa vastuu omista tekemisistä. Ei voi enää mennä äidille itkemään koko ajan jos ei osaa jotain (, enkä nyt siis tarkoita että avun kysyminen olisi kiellettyä tai jotain. Kyllä saa aina kysyä apua, jos tarvitsee, mutta..-äh- kai te älyätte?).

Itsellä syntymäpäivä on vasta syksyllä, enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Tavallaan olen kiitollinen, että mulla on vähän "lisäaikaa" eikä synttärit pamahda naamalle näin alkuvuodesta, mutta toisaalta on se vähän turhauttavaa olla aina lähes viimeisenä kaikista kavereista. Eihän 18 - vuotta täyttäminen heti ensi alkuun muuta mitään elämässäni, koska en ajatellut heti ensimmäisenä rynnätä baariin vetämään perskännejä, enkä ajatellut edes ajokorttia vielä alkaa ajamaan, mutta kyllä se jotenkin tunnetasolla vaikuttaa. Niin pitkään, kun ajattelin asua kotona täytyy noudattaa talon sääntöjä ja kertoa minne menee ja milloin tulee takaisin, mutta on sitä vapautta silti enemmän, koska vanhemmat eivät voi enää määrätä samalla tavalla.

En oikein tiedä miten enää jatkaa tästä, joten tämä jää nyt vähän lyhyeksi. Halusin vaan vähän purkaa ajatuksia. Kyllä kaikki hyvin sujuu, enkä mä tule päätymään katuojaan omassa oksennuksessani, koska olen kussut kaikkiasiani, vai mitä?

xoxo Homopingviini